Sen jälkeen kun abortti oli tehty, minulla lähti todellakin elämä lapasesta. Annoin kaiken mennä, minkään ei ollut mitään väliä. Juoksin tapahtumasta toiseen, join kuin pesusieni. Ihme, että en jäänyt sille tielle, sitä kesti sentään lähes vuoden. Se vuosi on elämässäni se, joka vaikuttaa eniten kaikkeen suhtautumiseeni omiin lapsiini. Sen verran olen itsekin ymmärtänyt, että ihmisen perusturvan pitää olla pahasti häiriintynyt, kärsinyt, että niin voi käydä. En usko, että omille lapsilleni käy koskaan niin, koska heidän perusturvansa on kunnossa. Ja niin sen pitääkin olla, ei sellaista turvattomuutta kuulu ihmisen kokea edes aikuisena.

Minä täytin kahdeksantoista hieman sen abotin jälkeen. Kulkeuduin väärään seuraan, istuin baareissa päivät pitkät kun ei ollut enää töitä eikä asuntoakaan. Elin työkkärikorvauksilla ja muiden ihmisen almuilla. Nukuin missä milloinkin, jos minkäänlaista nukkumapaikkaa ei löytynyt ja yö oli kylmä, liftasin koko yön. Liftaaminen, tuo nuorten keino säästää matkakuluissa. Edelleen olen sitä mieltä, että pääsääntöisesti liftireissuilla ei tapahdu mitään, mutta siellä saattaa tapahtua. Siksi en suosittele kenellekään liftaamista. Niin, jos auto on siisti ja kuski fiksu ja hyvinpukeutunut, niin onhan se turvallinen kyyti. Ei ole. Ei yhtään sen turvallisempi kuin kyyti, joka on täynnä nuoria miehiä.

Välillä liftasin ystäväni kanssa, välillä yksin. Yhdellä yhteisliftillä nousimme hienoon, uudenkarheaan autoon. Kuljettaja oli puku päällä, herrasmies, mukava ja kova juttelemaan. Jossain vaiheessa matkaa ystäväni nukahti. Me jäimme juttelemaan kuljettajan kanssa niitä näitä ja lopulta kuljettaja totesi, että tämän on pakko päästä käymään puskassa. Levähdyspaikalla kuljettaja jätti auton käyntiin ja nousi ulos, ennenkuin ymmärsinkään kunnolla tämä oli avannut minun oveni ja koetti päästä käsiksi joka paikkaan. Minä tuuppasin tätä, sanoin painavan ein ja samassa kuljettaja avasi takaoven ja kävi ystäväni kimppuun. Koko sen ajan kun minä olin tuuppinut miestä kimpustani, olin toisella kädellä tuuppinut selkäni takana nukkuvaa ystävää hereille. Sillä kertaa meillä kävi todellakin onni. Ystävä heräsi juuri kun mies oli kaivanut housuistaan kapineen esiin ja sovitteli sitä ystäväni käteen, ja hetkessä olimme autosta ulkona ystäväni kanssa ja juoksimme valtatietä kohti. Kuljettaja jäi sadattelemaan ja me saimme pysäytettyä ensimmäisen auton, joka tiellä ajoi. Kyyti muuttui totaalisesti, istuimme nuhruisessa parhaat päivänsä nähneessä autossa sotkuisen kuljettajan kanssa joka oli menossa aamuvuoroon töihin. Kuljettaja vei meidät ystäväni kotiovelle asti järkyttyneenä tapahtumista jotka olimme hänelle kertoneet.

Ei hieno auto ja puku takaa mitään. Jotenkin tuokin tapahtuma vahvisti käsitystäni siitä, että vanhemmat miehet ovat monesti sikoja. Tilaisuus tekee varkaan oli varallisuustaso mikä hyvänsä. Murkku on kerran tullut taksilla kotiin, ja hyvä niin. En halunnut edes sättiä tätä siitä, ennemmin taksilla niin että maksamme vaikka sitten viimeisistä ruokarahoista kuin kenenkään tuntemattoman kyydissä.

Yhdellä näistä liftireissuista, sellaisella jolla olin yksin, minut pelasti nopeat jalat. Nopeat jalat ja aamuvuoroon menossa ollut linja-autokuljettaja joka pysähtyi noukkimaan minut kyytiin moottoritien varresta. Sillä kertaa pelastus oli jo hiuskarvan varassa, ja siihen kertaan loppui liftaaminen. Nuorena sitä on kovin tyhmä kun ei usko kerrasta. Onneksi oma murkkuni on ainakin vielä ollut niin fiksu, että ottaa ennemmin sen taksin vaikka tietääkin, että äiti saattaa sitä maksua kirota. En minä sitä taksia enkä kyytiä kiroa, vaan sitä maksua. Kunhan lapsi on turvassa.