Olen ehkä kuitenkin kaikista pettynein omaan itseeni. Siihen, etten olekaan riittävän vahva. En alkuunkaan niin voimakasluontoinen kuin luulin. Tai ehkä voimakasluontoinen on väärä sana tähän yhteyteen, en minä päsmäröi päälle enkä koeta määrätä muita ihmisiä ja heidän tekemisiään. Vai koetanko sittenkin? Annan neuvoja. Toki, jos minulta niitä kysytään. Tyrkytä en omia näkemyksiäni siitä, miten asiat kuuluisi tehdä. En silloinkaan jos huomaan toisen käyttäytyvän aivan typerästi tai tekevän täysin vääriä valintoja.

Jokaisella on oikeus omiin päätöksiin, oli asia sitten mikä hyvänsä. Mikä minä olen kenellekään sanomaan, miten pitää elää elämänsä. Mikä minä olen määräämään muiden elämästä tai valinnoista. Voin määrätä vain itseäni ja omia valintojani. Elää sen mukaan, kuin katson oikeaksi elää. Ja silti. Olen pettynyt itseeni. Olen pettynyt siihen, että minusta ei olekaan ottamaan kaikkea niskaani, ettei minusta olekaan elämään kaikkien päätösteni kanssa rauhaisin mielin. Että olen tehnyt väärin, arvioinut väärin. Toiminut muita ihmisiä kohtaan väärin. En kaikkia, enkä kovin usein, mutta kummittelemaan nuo väärät kerrat on jääneet.

Kuten silloin, kun menin ensimmäisen kerran elämässäni naimisiin. En minä tahtonut loukata isääni ja loukkasin silti. Maksoinko potut pottuina? Tahdoinko näyttää jotain? Osoittaa tämän merkityksettömyyden elämääni? Eikä tämä ollut merkityksetön, ehkä jopa liiankin merkitsevä. Liiankin tärkeä, silloin joskus. Mihin se meni? Mihin se katosi? Milloin meistä tuli niin vieraat kuin tuli? Tapahtuiko se silloin, kun petyin itse isään? Miksi nuoren sydämen pitää olla niin pitkämuistinen? Miksi minä tarvitsin niin pitkän ajan siihen, että osasin edes aloittaa sen kiukun, pettymyksen ja raivon sulattamisen? Että päästin edes käsivarren mitan päähän? Liian myöhään. Aivan liian myöhään.

Miksi asiat pitää monesti ymmärtää vasta sitten, kun on jo myöhäistä? En minäkään ymmärtänyt kuinka kovasti loukkasin isääni, en ennen kuin tämä oli poissa. Ja miten pyydät anteeksi kuolleelta? Miksi aikaa ei voi kääntää taaksepäin? Tekisinkö sittenkään toisin? En tiedä, en usko. Mutta toivon.